Siitä onkin jo hetki aikaa, kun mulla olisi ollut sen verran paljon suosikkijuttuja, että olisi postauksen saanut aikaiseksi. Nyt parin kuukauden aikana oon kuitenkin tykästyny niin moneen juttuun, että pakko tehdä postaus, vähän senkin takia, että saa blogiin jotain uutta sisältöä, koska nyt kun ruska alkaa olla ohi, ei voi sitäkään kuvata, eikä muutenkaan ole ihan hirveästi inspiraatiota ollut. Syksy on blogisisällön tuottamisen kannalta niin helppoa aikaa, kun ei tarvitse olla luova, vaan voi vaan ottaa kameran ja mennä ulos. Postaukset suosikkijutuista on yksiä mun suosikkeja, niin kirjoittaa kuin lukea. Tykkään näistä tän postauksen kuvistakin paljon, voinko listata nämäkin suosikeiksi? Kuvissa näkyvä kynsilakka on H&M:n Golden Turmeric, senkin olisi melkein voinut mainita yhtenä suosikkina. Sävy on niin ruma, että se on jo nätti. Mutta nyt niihin juttuihin, joista mun oikeasti piti kertoa.
Ensimmäisenä Maybellinen Super Stay -meikkivoide. Tilasin tän Lookfantasticilta joskus loppukesästä, mutta nyt tätä saa ihan Suomestakin. Tää ei kyllä voita Lumenen mattameikkivoidetta, mutta siitä huolimatta, oon huomannut käyttäväni tätä sen sijasta melko usein. Tää pysyy paikoillaan melko pitkään, ja sävykin on sen verran vaalea, että pystyn käyttämään sellaisenaan, eikä tarvitse miksata mukaan vaalennustippoja. Tosin päivän mittaan tää kyllä tuppaa tummumaan, joten käytän tätä vain niinä päivinä, kun hiukset on auki, niin raja ei näy niin selvästi. Mulla on tästä sävy 03 True Ivory, mikä on tietenkin se vaalein mahdollinen, mutta ilmeisesti tämä sävy ei kuulu Suomen valikoimaan?? Onko suomalaiset muka niin tummaihoisia, että sitä vaaleinta sävyä ei kannata ottaa valikoimaan? Vaikea uskoa, että olisin tämän maan ainoa kalkkilaivan kapteeni.
Physicians Formulan Butter Bronzer -aurinkopuuteria ei ole turhaan hehkutettu ympäri internettiä. Häivyttyy helposti ja on kerrostettavissa. Tykkään siitä, että tää ei ole täysin matta, mutta ei mikään shimmerinenkään, vaan ennemminkin sellainen satiininen. Sävykin on luonnollinen, ei liian oranssi eikä liian harmaa, ei liian tumma eikä liian vaalea. Pakkaus on turhan iso ja kömpelö, muoviapplikaattorin olisi voinut jättää pois ja tehdä rasiasta puolet ohuempi. Vahvahko trooppinen tuoksu ei ole se mun suosikki, mutta ei yhtään niin paha, kuin mitä odotin.
Vanha kunnon XZ:n Muumi Selvityssuihke hiuksille. Mulla on ollut tätä ennenkin joskus kauan sitten, silloin kun pakkaus oli vielä mattavaaleanpunainen, mutta nyt useamman vuoden tauon jälkeen ostin taas, ja muistin kuinka hyvä tää onkaan. Kyllä meinaan on hiukset sileämmät, huomasi ehkä parhaiten siinä, kun kiharsin hiuksia suoristusraudalla, ja yleensä se rauta ei ole liukunut kovin hyvin kun on hiuksia kietoutuneena ympärille, mutta nyt liukui niin kevyesti että. Tuoksu on melkoisen karkkimainen, selkeästi suunnattu hieman nuoremmille käyttäjille, mutta mä tykkään. Ja parastahan tässä tuotteessa on hinta, sillä se ei montaa euroa ole.
Hiusdonitseja on näkynyt taas muodissa jo muutaman vuoden, mutta mä oon lämmennyt niille vasta tänä syksynä. Kuvassa näkyvä yksilö on Invisibobblen Sprunchie, ja sen sisällä on siis se sellainen puhelinlankaponnari. Donitseja mulla on myös toinen, samettinen musta, jossa on ihan perinteinen kumilenksuponnari sisällä. En ihan hirveästi käytä koruja, joten hiusten sitomisen lisäksi nää toimii kivana asusteena. Lisäksi tämän Sprunchien leopardikuosi on myös yksi syksyn suosikkijuttuja.
Jo toinen todellinen klassikkotuote tässä postauksessa on valkoiset Conversen tennarit. En käyttänyt näitä kai kertaakaan menneen kevään ja kesän aikana, mutta nyt syksyllä nää on ollut kyllä ylivoimaisesti käytetyimmän kengät, oli keli mikä hyvänsä. Sateisimpinakin päivinä oon näitä käyttänyt, jos ne ei oo tähän päivään mennessä vielä mennyt pilalle, niin ei ne kyllä muutamasta vesipisarasta hajoa. Näillä kengillä on ikää jo melkein yhdeksän vuotta, ja käveltyjä kilometrejä on hyvin monta, ja siihen nähden nämä ovat todella hyvässä kunnossa. Ei ne ehkä oikeasti ole ihan yhtä valkoiset, kuin mitä kuvassa näyttää, mutta silti vaikea uskoa, että ne on niin vanhat, kuin ne on.
Toinen leopardikuosinen juttu tässä postauksessa, en voi oikein kieltää, etteikö tämä kuosi olisi suosikki tällä hetkellä. Tämän leopardikuvioisen huivin ostin Zarasta. Siellä kaupassa oli toinenkin leopardihuivi, joka oli mielestäni ehkä vähän nätimpi, mutta tämä kuitenkin näytti sovittaessa paremmalta. Kokonaan akryyliseksi huiviksi tämä on kyllä yllättävänkin pehmeä ja lämmin. Minkä takia muuten kaikki kohtuuhintaiset huivit onkin kokonaan muovia? Paremmasta materiaalista valmistetut maksaakin sitten moninkertaisia summia. Ehkä jostain perusmustasta klassikosta voisin maksaakin vähän enemmän, mutta tällaisesta statementkuosisesta en. Sivuhuomio vielä, kuinka vaikea on ottaa hyvää kuvaa huivista pukematta sitä päälle??
Tämän lähemmäksi ruokaa ei tässä postauksessa päästä. Käytin töissä alkuun reilun kuukauden vesipullona ihan tavallista puolen litran Pirkka lähdevesi-pulloa, ja siitä jatkuvasta korkin kierittämisestä mun vasemmassa kädessä on muutamassa kohtaa kovettumat, joten halusin vesipullon, jota ei tarvitse kierittää auki. H&M:n urheiluosastolta löysin sitten tällaisen pullon, jonka korkki aukeaa nappia painamalla. Kyllä on muuten kiva juoda, kun ei kädet kärsi. Tää pullo vetää 600ml, ja saan työpäivän aikana helposti juotua kaksi pullollista. Pirkkapullollisia meni just ja just yksi. Nappisysteemi on muuten kätevä, mutta en tiedä kuinka hyvin se pysyisi kiinni, jos sitä kuljettaisi mukana laukussa. Viikonlopuksi tuon kotiin tiskattavaksi, mutta muuten pullo saa kyllä seistä työpöydällä.
Vielä viimeisenä musiikkisuosikki. Avril Lavigne on ollut yksi mun suosikkiartisteista siitä asti, kun olin noin 12-vuotias. Eniten oon kuunnellu niitä ensimmäisiä albumeita, uudempi tuotanto ei oo ollu ihan mun makuun. Ja siitä syystä, että en oikein pitänyt siitä edellisestä albumista, ei mun odotukset tätä uutta biisiä kohtaan ollut kovin korkella. Alhaisista odotuksista huolimatta, Head Above Water on tosi hyvä. Tykkään. Muistuttaa ehkä eniten vuoden 2007 Avrilia. En malta odottaa seuraavaa albumia.
Pitkäastä aikaa taas vanhoja puhelinkuvia, tällä kertaa alkuvuodelta 2016. Reissattua tuli Hollannissa ja Englannissa, muuten perusrentoa opiskelijaelämää. Oikeasti julkaisen tämän postauksen tähän väliin vain sen takia, ettei ihan joka postaus olisi pelkkiä ruskakuvia. Niitä kun on tulossa vielä lisää ainakin yhden postauksen verran, jahka ehdin ja jaksan käydä kuvat läpi. Tämä postaus oli mulla tekstiä vaille valmiina luonnoksissa, joten tällä mennään nyt.
