How Was 2020?

Vuosi 2020 alkaa olla lopuillaan. Ei ehkä ihan sellainen vuosi, kuin odotin, mutta omalla kohdallani ei huono vuosi ollenkaan. 2019 ei ollut mun vuosi sitten yhtään, joten päätin jo vuodenvaihteessa, että tästä vuodesta tulee parempi kuin viime vuodesta, ja niin siitä tulikin.

Koronasuositukset laittoi arkirutiinit uusiksi, ja siitä on seurannut monta hyvää asiaa. Esimerkiksi olen alkanut käymään monta kertaa viikossa iltaisin ulkona lenkillä, koska kun on koko päivän istunut kotona etätöissä, niin illalla on pakko päästä ulos. Jokainen, jolla on joskus ollut koira, tietää sen, kuinka typerältä tuntuu lähteä lenkille yksin ilman koiraa tai edes kaveria. Tänä vuonna olen vihdoin päässyt tästä tunteesta yli, ja se onkin ihan kivaa lähteä ulos ihan yksin vain huvin vuoksi.

Etätyö on tuonut mukanaan myös paljon aikaa olla yksin, joka on mulle tärkeä asia. Tänä vuonna olen huomannut, että tarvitsen oikeasti todella paljon omaa aikaa. Loppukesästä ja alkusyksystä tuli oltua vähän enemmän toimistolla, ja vaikka toimistolla onkin ihan kivaa ja työkaverit on mukavia, niin silti mun energiatasot oli matalalla. Kolme perättäistä toimistopäivää oli ihan liikaa. Siitä huolimatta en kyllä haluaisi olla etätöissä kokoaikaisesti. Vaikka oma aika onkin tarpeellista, niin niin on myös sosiaaliset kontaktit.

Vuoden alussa kirjoittelin postauksen tämän vuoden aikomuksista ja ostoslistasta, ja nyt tässä postauksessa käyn läpi, että tuliko aikomuksista mitään, ja miten ostoslistan kävi. Vaikka vuosi ei ollutkaan ihan odotetun kaltainen, niin jotkut asiat kuitenkin meni suunnitelmien mukaan. Alla ensin aikomukset ja postauksen lopussa ostoslista.

Ensimmäinen aikomus oli käyttää enemmän koruja. Kuten arvata saattaa, niin ei mennyt ihan putkeen tämä aikomus. Parin ensimmäisen kuukauden aikana kyllä käytin koruja enemmän, mutta kotona ollessa ei kyllä ole tullut käytettyä. Ja silloin, kun kotoa poistun ja käytän koruja, niin ne on ne samat vanhat korvakorut, jota käytin päivittäin ennen tätä vuottakin.

Toinen aikomus oli leikata hiukset lyhyiksi niin, että jäljelle jää vain mun omaa luonnollista väriä. Pituutta hiuksista ei lähtenyt, mutta kerrostamalla saatiin vaalennetut latvat pois ja väri kokonaan luonnolliseksi. Mun hiukset on muutenkin saaneet olla aikalailla luonnontilassa, koska en ole suoristanut tai kihartanut niitä sitten huhtikuun. Hiustenkuivaajaa on tarvittu muutaman kerran, mutta muuten on lämpökäsittelyt jääneet pois. Vähän olen kyllä jo kyllästynyt luonnolliseen lookiin, ja ajattelin, että ehkä joulun kunniaksi voisin pyyhkiä pölyt suoristusraudasta ja kihartaa hiukset.

Kolmantena listalla oli enemmän valokuvausta. Kameraa kyllä käytin vaihtelevasti, välillä paljonkin, mutta tämä aikomus ei kyllä toteutunut. Kameran käyttö ei lisääntynyt, vaan pysyi lähinnä entisellä tasolla. Ympäristön pysyessä koko ajan samana, ei inspiraatiota ole syntynyt. Olisi ihan kiva päästä matkustamaan ja kuvaamaan uusia paikkoja, ehkä sitten ensi vuonna tai sitä seuraavana.

Viimeinen aikomus oli monipuolistaa musiikin kuuntelua niin, että Spotifyn vuoden suosikkibiisien listalla ei olisi kaikki samat kuin viime vuonnakin. Kyllähän sieltä tämä vuoden soittolistalta löytyy edelleen hyvin paljon samoja biisejä, kuin edellistenkin vuosien listoilta, mutta on siellä seassa uuttakin tuotantoa. Top 5 artisteissa oli mukana Hayley Williams ja Simple Creatures, joita ei ole aikaisempien vuosien top vitosesta löytynyt. Toki en tiedä lasketaanko näitä uusiksi löydöiksi, kun näiden takana on samat ihmiset, kuin vanhoissakin suosikeissa...

Ostoslistalla oli ensimmäisenä Monkin sininen hame, jonka ostin. Käyttökertoja ei kyllä ihan hirveän montaa kertynyt, koska eihän tuo nyt mikään kotivaate ole. Toisena listalla oli uudet valkoiset Conversen tennarit. Ostin tennarit joo, mutta näidenkin käyttö jäi minimiin. Pari kertaa kävin kaupassa Converset jalassa, ja molempien reissujen jälkeen jalat oli rakoilla, niin ei oikein tehnyt mieli käyttää näitä kenkiä. Kolmas asia oli mekko, joka kävisi joka tilanteeseen. Tilasin kuvassa olevan mekon, mutta yläosassa oli liikaa ylimääräistä materiaalia, niin mekko lähti palautukseen. Yhden tarpeeseen sopivan mekon kuitenkin onnistuin löytämään, siitä kuva tässä postauksessa. 

Myös metsään soveltuvat kengät ostin, niistä ei paljon kerrottavaa ole. Seuraavana listalla oli laukku, johon mahtuu läppäri. Kesällä tein Zalandon alesta löydön, DKNY:n mustan nahkalaukun puoleen hintaan, niin tämäkin kohta ostoslistalta toteutui. Läppäri kyllä mahtuu laukkuun, mutta laukku on sen verran pieni, että muodossaan se ei pysy, jos läppäri on laukussa. En kuitenkaan ole kokenut tätä suureksi ongelmaksi, koska läppäri on laukussa niin lyhyitä aikoja, että pysyvää vahinkoa ei tapahdu. Viimeisenä ostoslistalla oli aurinkolasit. Varmaan kymmeniä laseja sovitin, ennen kuin ostin yhdet. Mitkään täydelliset nekään ei ole, mutta kuitenkin paremmat kuin ei mitään.

Ostoslistalta onnistuin siis ostamaan kaiken. Ja aikomustenkin toteutumiseen olen ihan tyytyväinen. Kaiken kaikkiaan ihan hyvä vuosi, ainakin omalla kohdallani. Toivotaan, että ensi vuodesta tulee vähintään yhtä hyvä.

Intentions And A Shopping List For 2020

Uusi vuosi, uudet kujeet, eikös se niin mene se sanonta? Tänäkään vuonna en aio tehdä yhtäkään uudenvuodenlupausta, alkaa vegaaniksi tai hankkia salikorttia, mutta pieniä muutoksia on kiva suunnitella. Tähän postaukseen listasin muutamia aikomuksia tälle vuodelle. Asioita, joita olen ajatellut tehdä tai mahdollisia muutoksia toimintatapoihin. Nämä kaikki aikomukset olen keksinyt melko rennolla otteella, ilman mitään paineita. Jos vuoden lopussa palaan tähän postaukseen, ja mikään näistä ei ole toteutunut, niin en ole pettynyt itseeni. Postauksen lopusta löytyy myös pientä ostoslistaa tälle vuodelle.

✨ Tänä vuonna aion yrittää käyttää enemmän koruja. Omistan kyllä koruja vaikka kuinka paljon, mutta silti ikinä ei tule käytettyä mitään muita, kuin korvakoruja. Ja nekin on lähestulkoon aina joko hopeiset tai kullatut pienet pallot. Ennen tämän suunnitelman toteuttamista täytyy kyllä suorittaa puhdistusoperaatio, sillä hopeiset korut ovat päässeet tummumaan, kun niitä ei ole käytetty.

✨ Jossain vaiheessa vuotta haluan leikkauttaa mun hiukset lyhyeksi. Ei nyt mitään ihan lyhyttä, mutta polkka voisi olla kiva pituus. 2017 vaalensin mun hiuksia, ja niistä tuhoista kärsin vieläkin. Latvat on kuivia ja haaroittuneita. Tarkoituksena olisi leikkauttaa sen verran lyhyeksi, että kaikki se valennettu osuus lähtee. Kaikki muu mun hiuksista onkin sitten ihan mun omaa luonnollista hiusväriä. Mun hiukset on värjätty viimeisen kahden vuoden aikana kerran, ja silloinkin vain kevytvärillä, joka on jo haalistunut pois. Siitä onkin jo hetki, kun mulla on ollut hiukset täysin omaa väriä, olisikohan ollut yläasteella viimeksi... Haluaisin myös lahjoittaa poisleikattavat pituudet hyväntekeväisyyteen, mutta täytyy vielä varmistaa kampaajalta, että onko se mahdollista, vai ovatko latvat liian kuivat ja kärsineet.

✨ Viime vuonna kameraa tuli käytettyä todella vähän. Tänä vuonna haluaisin päästä takaisin valokuvaamisen makuun. Puhelimella tulee kuvia otettua lähes päivittäin, mutta järjestelmäkameraan tulee tartuttua liian harvoin. Puhelin nyt vain on niin paljon helpompi arkisissa tilanteissa, ja usein toimiikin ihan hyvin. Siitä syystä tuleekin aina unohdettua, kuinka paljon enemmän mahdollisuuksia on, kun kuvaa järjestelmäkameralla. Asetukset pystyy säätämään mielensä mukaan tilaanteeseen sopiviksi. Järkkärin kanssa mahdollisuus olla luova, on suurempi kuin puhelimen kanssa. Jos tämä aikomus toteutuu, niin ehkäpä tämä blogikin saa vähän enemmän uutta sisältöä.

✨ Viimeisenä aikomuksena aion monipuolistaa musiikin kuuntelua. Joskus muutama vuosi sitten kuuntelin Spotifysta viikoittain New Music Friday -soittolistaa, ja lisäsin sieltä uusia löytöjä omille soittolistoilleni. Parina viime vuotena olen kuitenkin lähestulkoon kuunnellut vain kaikkia vanhoja soittolistoja, enkä ole tutustunut mihinkään uuteen. New Music Friday -soittolistalla on nykyisin niin paljon sellaista räp-kuraa, että sitä ei tee mieli kuunnella, kun joka toisen kappaleen joutuu skippaamaan välittömästi. Olen aika varma, että vuoden lopussa, kun Spotify luo mulle soittolistan vuoden 2020 suosikkikappaleista, sieltä löytyy Green Dayn Wake Me Up When Septermber Ends, Avril Lavignen Complicated ja All Time Lown Remembering Sunday, ihan niin kuin joka vuosi tähänkin asti. Mutta olisi ihan kiva, jos siltä listalta löytyisi jotain uuttakin välillä.

Tein samanlaisen ostoslistan myös viime vuodelle, ja ajattelin, että voisin tehdä saman myös tälle vuodelle. Viimevuotisen listan kanssa onnistuin aika hyvin, ja suurimman osan listan tuotteista sainkin ostettua. Kokonaan puuttumaan jäi ainostaan aurinkolasit ja ballerinat. Vyön tilasin, mutta jouduin palauttamaan sen, koska se oli liian pitkä. Enkä sitten tilannut lyhyempää tilalle, koska ei sille olisi kuitenkaan paljoa käyttöä tullut. Ballerinojen suhteen olen jo luovuttanut, mutta vähän toivon, että käy kliseisesti ja ne löytyvät heti, kun lakkaa etsimästä. Aurinkolasit löytyy tämänkin vuoden ostoslistalta. Yllä kuva tämän vuoden ostoslistasta ja alla tarkempi selostus ostoslistan sisällöstä.

🛍️ Ensimmäisenä lisäsin ostoslistalle Monkin sinisen midihameen. Ekan kerran kun näin tästä kuvan Instagramissa, päätin, että seuraava hame, jonka ostan, on tämä. Kaipa se oli tässä se väri, johon ihastuin. Tuollainen kirkkaansininen on mun lemppariväri vaatteissa, mikäli mustaa ei lasketa. Mähän en edes ole mikään hameihminen, omistan niitä ehkä kaksi. Tämäkään hame ei ole todellakaan mikään, mikä olisi ihan pakko ostaa, mutta olisi ihan kiva.

🛍️ Sellainen asia, mikä taas on aivan pakko ostaa, on uudet valkoiset Converse All Star Hi -tennarit. Mun edellinen pari pysyy joistain kohdista kasassa ilmastointiteipin ja pikaliiman voimin, joten uudelle parille on tarvetta. Onhan niillä jo ikääkin, helmikuussa tulee kuluneeksi kymmenen vuotta ostohetkestä. Käveltyjä kilometrejä on takana paljon, ja ulkomaanreissujakin useampia. Ei varmaan tarvitse enempää perustella, miksi uusi pari löytyy tältä ostoslistalta?

🛍️ Mun vaatekaapissa olisi tilaa mekolle, joka sopii joka tilanteeseen. Mun kaikki mekot ovat joko rentoja trikoisia, tai sitten juhlamekkoja, mitään ei ole siltä väliltä. Joku, joka sopii niin töihin kun vapaa-ajan menoihinkin. Kuvan paitamekko on vain joku, jonka kuvan nappasin Zalandon sivulta, mitään tiettyä mulla ei ole mielessä. Ei väriä, eikä mallia, mutta hihat siinä voisi olla.

🛍️ Kuvan vasemmasta alakulmasta löytyy kuva kengistä, jotka ei ehkä ole ne kaikista tyylikkäimmät, mutta ne on käytännölliset. Aina silloin tällöin tulee käytyä metsässä kävelemässä, eikä mulla ole mitään hyviä kenkiä siihen tarkoitukseen. Kesäisin jalassa on Crocs-ballerinat ja talvella Hai-saappaat, ja ne ei oikein toimi. Jotkut käytännölliset kengät olis siis tarpeen.

🛍️ Viime vuonna tuli uusittua pikkulaukku, joten tänä vuonna olisi sitten isomman laukun vuoro. Mun kriteerit laukulle on musta väri, materiaalin pitäisi olla nahkaa, sulkumekanismina vetoketju ja sinne pitäisi mahtua 15,6" läppäri. Aina joskus tarpeen vaatiessa tulee tehtyä etätöitä, niin olisi kiva, jos työkoneen saisi mahtumaan samaan laukkuun muiden tavaroiden kanssa. Kyllähän talon puolesta saa lainata erillistä läppärilaukkua, mutta ne on aika rumia ja kömpelöitä. Ja onhan niitä muitakin tilanteita, joissa tilavasta laukusta on hyötyä. Mitään tiettyä merkkiä tai mallia mulla ei ole mielessä, mutta joku Ted Baker / Kate Spade / Furla tai jotain sitä hintaluokkaa oleva voisi olla hyvä.

🛍️ Ja viimeisenä vielä ne samat aurinkolasit, jotka oli viimevuotisellakin ostoslistalla. Edellisistä aurinkolaseista lähti linssi irti viime kesäkuussa, ja roskiinhan ne lasit sitten päätyivät. On mulla kyllä vielä yhdet ehjät lasit, mutta nekin on aika kuluneet, eikä ne edes istu hyvin. Hätätapauksessa pärjään niilläkin, mutta uudet olis paremmat.

Ja toki varmaan pitää ostaa ainakin kolmet Gina Trocotin mustat Molly -farkut, mutta ne nyt on selainen itsestäänselvyys, jota ei tarvitse erikseen listata. Siinä oli siis vuoden 2020 aikomukset ja ostoslista. Voisin vuoden lopussa palata tähän postaukseen, ja katsoa, että miten meni. Jos saan näistä edes puolet toteutettua, niin se on jo hyvä saavutus.

Time-out

Ajattelin pitää pientä taukoa blogista. Ei nyt vaan oo ihan hirveesti inspiraatioo, kiinnostusta, tai oikein edes aikaa. Sen vähäisen ajan päivästä, kun on sen verran valoisaa, että voisi ottaa kuvia, oon töissä. Ja vaikken olisi, tuntuu, että ei mulla ole mitään kuvattavaa. Ulkona on ihan harmaata, ja sisällä on samat tavarat, jotka on jo kuvattu ja nähty moneen kertaan. Tämänkin postauksen kuvat on marraskuulta 2013, ja samalta ne auringonlaskut näyttää vielä tänäänkin. Tai no, en tiedä miltä auringonlasku näytti tänään, kun taisin siihen aikaan istua tietokoneella sisätiloissa. Mulle ei makseta tästä mitään, eikä tällä blogilla taida olla mitään muutakaan vaikutusta kenenkään elämään, joten miksi en pitäisi taukoa, kun siltä tuntuu. Tää blogi on ollut toiminnassa melkein kaksi vuotta, ja sinä aikana oon melkein joka viikko julkaissut jotain vähintään kerran viikossa, ilman mitään pidempiä taukoja. Kukaan tuskin edes huomaisi, jos jäisin tauolle sanomatta mitään, mut halusin nyt kuitenki kirjoitella edes jotain.

Oon ollu mun uudessa työpaikassa nyt pari kuukautta, ja alan jo vähitellen tottua tähän uuteen rytmiin. Tosin hyvin usein, kun tuun kotiin n. puol viiden ja viiden välissä, aattelen pitää pienen tauon, istua hetkeks sohvalle, lukee uutiset ja selata Instagram, ja sit huomaankin että kello on kahdeksan ja pitäis tehdä salaatti huomiseks lounaaks, käydä suihkussa ja mennä nukkumaan. Viikonloppuna löydän sitten edestäni tiskivuoren, ison kasan pesemätöntä pyykkiä, pyyhkimättömät pölyt ja imuroimattomat lattiat. Koko viikonloppu menee sitten siivotessa (tai siivoamisen aloittamisen viivyttelyssä). Vaikka töissä menee hyvin, tätä vapaa-ajan käyttöä täytyy vielä harjoitella. 

Joulukin alkaa lähestyä kovaa vauhtia, joulukalenterit ja suklaat on ollut kaupoissa kai jo kuukauden, ja eilen ja tänään sain kävellä töistä kotiin lyhtypylväisiin ripustettujen jouluvalojen valaistuksessa. En usko, että tästä blogista tulee löytymään tänä vuonna yhtään uutta jouluun liittyvää postausta. Tuntuu, että käytin kaikki ideat jo viime vuonna. Joululaulusoittolista on sama kuin viime vuonna, kuten myös koristeet ja muut sisustusjutut. Lahjatoivepostauskin on aika vaikea toteuttaa, sillä ainoa asia mitä haluan, on paistinpannun kansi. Muutenkin voisin ihan hyvin julkaista joulukuvia viiden vuoden takaa, eikä kukaan huomais mitään eroa.

En osaa sanoa, kauanko pidän taukoa, mutta luulen että viimeistään marraskuun puhelinkuvat tulen tänne jakamaan. En varsinaisesti pidä taukoa postaamisesta, vaan lähinnä aktiivisesta postausten ideoimisesta ja suunnittelusta. Postaan vaan, jos mulla on oikeati jotain postattavaa, enkä yritä väkisin keksiä jotain täysin turhanpäiväistä. Tästä eteenpäin laatu saa korvata määrän. Bloggaamisesta vapautuvan ajan käytän sitten vaikka ennemmin joululahjojen keksimiseen ja joulukorttien askarteluun. Mutta näihin sanoihin ja tunnelmiin, palaillaan sitten jossain vaiheessa.

Recreating and updating my old Instagram photos

Oon Youtubessa törmännyt useaankin videoon, jossa ihmiset ottaa uusia versioita joko jonkun julkkiksen tai itsensä Instagram-kuvista. Mun mielestä hirveen hauska idea, joten tietysti munkin piti kokeilla. Muilla kopioitavat kuvat tuntuu olevan usein melko tuoreita, ehkä vuoden ikäisiä korkeintaan. Mä valitsin tähän niitä vähän vanhempia kuvia, nää kaikki on vuosilta 2013 ja 2014. Siihen aikaan vielä kuviin laitettiin kaiken maailman kehyksiä ja filttereitä (mun suosikki oli Valencia) ja #kuvatekstit #kirjoitettiin #tähän #tapaan. Puhelimena mulla oli tuohon aikaan Lumia 620, ja koska sitä oikeeta Instagramia ei ollut saatavilla siihen puhelimeen, niin käytin sitten jotain kolmannen osapuolen feikkisovelluksia. Alkuperäiset kuvat on otettu joko edellä mainitulla Lumialla tai iPad minillä, uudet versiot on otettu yhtä kuvaa lukuunottamatta iPhone 7:lla. Kaikki kuvia ei ihan sellaisenaan pystynyt kopioimaan, joten näissä on mukana pientä päivitystä, vähintäänkin muokkaustyyli. Ja ihan vielä varmuuden vuoksi selvennykseksi: vasen kuva on alkuperäinen ja oikealla uusi versio.

Keväällä 2014 ei vielä saanut lisättyä muun kokoisia kuvia, kuin neliöitä, joten kokovartalokuvat oli otettava vinottain, jos ei halunnut älyttömästi tyhjää sivuille. En asu enää samassa huonessa kuin alkuperäisen kuvan ottohetkellä, joten tausta on eri. Alkuperäisessä kuvassa taustalla on sänky petaamatta, joten uuteen versioon oli ihan ok jättää kuivumassa olevat lakanat taustalle. Vaatteetkaan ei ole ihan juuri samat, mutta melko lähellä kuitenkin.

Tää on yks vanhimmista kuvista, mitä mun Insta-tililtä löytyy. Niin hienosti muokattukin, kohteen ympäristö blurrattu ja muutettu mustavalkoiseksi. Angry Birds limsaa ei enää taideta myydä, joten oli sitten tyydyttävä Laitilan Limone -tölkkiin. Sinänsä nämä kaksi kuvaa ei paljoa tosiaan muistuta, mutta idea on kummassakin sama.

Kaikista kuvapareista tässä alkuperäinen ja uusi versio muistuttavat eniten toisiaan. Villasukat on samat, mutta tummansinisiä farkkuja on näiden kahden välillä tullut käytettyä loppuun monta, ja lattiakin on eri.

Tässä onnistuin mielestäni ihan hyvin. Tausta on melkein kohdallaan, ja asentokin melko sama. Alkuperäisen sinistä pitsipaitaa en omista enää, joten korvasin sen sitten harmaalla t-paidalla. Huomasin vasta kuvan ottamisen jälkeen, että unohdin sitten laittaa huulipunaa, mutta ei anneta sen häiritä, koska ei sitä taatusti ollut alkuperäisessäkään kuvassa. Erityismaininta vielä silmänalusille, jotka näyttää melko identtisiltä kummassakin kuvassa.

Tuskin tulisi enää tänäpäivänä postattua kuvaa maitotölkistä. 2014 tein sen vain kertoakseni, kuinka typerä uudistus muovikorkki maitotölkeissä oli. Kyllähän siihen korkkiin sitten ajan myötä tottui. Alkuperäisen kuvan maitoa en ole ostanut aikoihin, mutta feikkimaitoa jääkaapistani kuitenkin löytyy. Kuten limsatölkkikuvat, myös maitotölkkikuvat ovat melko erilaiset, mutta perusidea sama.

Alkuperäinen kuva oli osanottoni atm-haasteeseen, jossa piti postata tilaanteesta tai paikasta, jossa oli sillä hetkellä, kun haasteen sai. Sillä hetkellä olin menossa nukkumaan, uusi kuva taas on otettu ihan päivän valossa. Sänky on edelleen sama, kaikki muu onkin sitten päässyt vaihtumaan, eikä ensimmäisen kuvan punaisia kukkalakanoita ole tietääkseni enää olemassa.

Näitä alkuperäisiä kuvia tililtäni löytyy kaksi lähes samanlaista. Ensimmäisessä kuvassa kerron, että MS MR:n Think of You on suosikkibiisini sillä hetkellä, ja toisessa kuvassa kerron, että koska läppärini on ollut korjattavana jo kolme viikkoa, en ole saanut iPodiini uutta musiikkia, joten kuuntelen edelleen samaa biisiä. Tämä taitaa olla niistä kahdesta se jälkimmäinen. Uusi kuva ei niinkään ole suora kopio alkuperäisestä, vaan aika reilusti päivitetty versio. IPodiin en ole lisännyt uutta musiikkia sitten vuoden 2013, vaan musiikin kuunteluun käytän nykyisin pelkästään Spotifyä. Rudy Mancuson Magic on yksi uusimman soittolistani biiseistä.

Tässäkin kuvaparissa kummankin kuvan taustalla on itselleni epäluontoisasti kaaos. Paita on edelleen sama, ei se paljoa pääse kulumaan, kun ei sitä tule käytettyä kuin joulukuussa. Kuvien asennot onnistuin kopioimaan mielestäni erinomaisesti.

Nämä kaksi kuvaa näyttävät ihan samalta ensisilmäyksellä. Hylly on sama, laatikot ovat samat ja osa hyllyn esineistäkin on samoja. Ensimmäisessä kuvassa hylly lokakuussa 2013 ja toisessa huhtikuussa 2018. Yleisilme on nykyään vanhaan verrattuna ehkä hivenen selkeämpi ja siistimpi.

Viimeisenä kuvana tähän postaukseen valikoituneista kuvista uusin. Tämä kuva on siltä päivältä, kun muutin, siitä syystä kaikki Ikea-kassit täynnä tavaraa. Kassit on saatu purettu tähän päivään mennessä jo monta kertaa. Näissä kuvissa on paljon samaa, mutta myös moni asia on kerinnyt kolmessa ja puolessa vuodessa muuttua.

My past 10 years in a nutshell

Melko usein tulee otettua blogipostauksiin enemmän tai vähemmän inspiraatiota muiden blogeista tai videoista, mutta ihan tälläiseen postaukseen en ole kyllä törmännyt missään. Sellaisia postauksia ja videoita olen kyllä nähnyt, missä on kerrottu esimerkiksi hius- tai pukeutumistyylin kehityksestä vuosien saatossa, mutta en sellasia missä olisi käyty läpi kokonaisia vuosia ja niiden kohokohtia. Valitsin vuosimääräksi kymmenen vuotta, koska se nyt on aika kiva luku, eikä sitä aiemmissa vuosissa juuri ole mitään mainittavaa. 2007 pääsin ala-asteelta yläasteelle ja kävin iskän kanssa Evanescencen konsertissa. Sitä aiempiin vuosiin mahtuu vain perus ala-astetta ja muuta tylsää. Joten aloittakaamme vuodesta 2008.

Quite often I take more or less inspiration for blog posts from other people's blogs or videos, but this kinda post I haven't seen anywhere. I've seen post that only focus on like the changes of style or hair during the years, but never one with a recap of an entire year. I chose ten years, because it is a nice number, and I don't really have much to tell about the earlier years. 2007 I went from primary school to lower secondary school and went to see an Evanescence concert with my dad, and the years before that are just about basic elementary school thigs. So lets start with 2008.

2008 vuodestakaan ei ole ihan hirveästi kerrottavaa. Kesällä käytiin iskän kanssa Avril Lavignen konsertissa. Keväällä äiti toi mulle Pariisista punaset Converset ja ne olikin sitten parin vuoden ajan lähes ainoat kengät mitä käytin. On ne mulla vieläkin, mutta koska pohja on lähes puhki kulunut, ei niitä oikein tule enää käytettyä.

2008. There's not a lot to say about this year either. In the Summer my dad and I went to see an Avril Lavigne concert. In the Spring my mum brought me a pair of red Converse from Paris. For a couple of years those were pretty much the only shoes I used. I still got them, but since the sole is so worn off, I barely ever wear them nowadays.

2009 oli kiva vuosi, sanoisin ehkä jopa mun suosikki tähänastisen elämäni vuosista. Tähän vuoteen mahtui monta unohtumatonta juttua, kuten esimerkiksi ripari. Kesällä voitin Demin kilpailusta liput Britney Spearsin keikalle, syksyllä tuli tehtyä päivä Tukholmassa -reissu ja marraskuussa oli Paramoren konsertti. Koko vuoden voisi tiivistää kahteen asiaan: Paramore ja Paavo Pesusieni. Tänä vuonna sain myös ensimmäisen oman tietokoneeni. Se oli vanha, käytetty pöytäkone ja käyttöjärjestelmänäkin oli Windows XP, mutta ainakin se oli mun oma kone.

2009 was a good year, I could maybe even call it the best year of my life this far. This year included so many unforgettable moments, for example the confirmation camp. In the Summer I won tickets to see a Britney Spears concert, in the Autumn I went to Stockholm for a day and in November there was a Paramore concert. The whole year could be summed up to two things: Paramore and SpongeBob SquarePants. This year I also got my first own computer. It was old, used desktop one and the operating system was Windown XP, but at least it was mine.

2010 oli myös kiva vuosi. Keväällä otettiin vielä viimeiset ilot irti yläasteesta ja syksyllä mentiikin sitten lukioon. Yksi vuoden parhaista jutuista oli toukokuussa ranskanryhmän kanssa tehty reissu Nizzaan ja Monacoon. Siihen reissuun mahtui monta unohtumatonta hetkeä, muun muassa etanoiden syönti sekä formuloiden korvia särkevä ääni. Tämän vuoden kesällä olin myös ensimmäisessä kesätyössäni isosena seurakunnan leirillä. Se leiri kesti konaisuudessaan jopa kaksi päivää, mutta saipahan edes vähän työkokemusta.

2010 was also a nice year. In the Spring I was still enjoying the lower secondary school and in the Autumn I started the upper secondary school. One of the best things of the year was the trip to Nice and Monaco with the French group in May. There's so many unforgettable memories from that trip, including eating snails and the incredibly loud noise of F1 cars. In the Summer of this year I had my first summer job working at the congregational kids' camp. That camp only lasted for two days, but at least I got some working experience.

2011 vuoden keväällä sain mun järkkärin, Canon EOS 500D:n, joka mulla on edelleekin käytössä. Kesällä tehtiin koko perheen voimin viikon reissu Kreikan lämpöön Korfulle. Tällä reissulla poltin otsani, kuten kuvasta ehkä saattaa huomata. Samana kesänä olin myös ihan kunnon kesätöissä kasvien parissa. Niistä töistä tienatuilla rahoilla tulikin sitten heti ostettua uusi puhelin ja parin kuukauden päästä vielä läppäri.

2011. In the Spring I got my DSLR, Canon EOS 500D, which I still use. In the Summer my whole family went for a holiday in the island of Corfu in Greece. On that trip I burned my forehead, as you may be able to see in the picture. In the same Summer I had a proper summer job working with plants. With the money I earned I bought a new phone and a laptop.

2012 oli se maaginen vuosi kun täytin 18. Syksy olikin sitten biletystä melkein joka viikonloppu. Keväällä aloitin autokoulun ja syyskuussa olikin sitten kortti taskussa. Keväällä sain vihdoin kuvataidekoulunkin loppuun. Kesällä olin töissä kolmessa eri paikassa.

2012 was the magical year when I turned 18. The Autumn was just pure partying almost every weekend. In the Spring I started learning driving, and finally in September I had my licence. In the Sping I also graduated from the art school. In the Summer I had three different jobs.

2013 oli vuosi johon mahtui kaikenlaista. Alkuvuodesta oli ylioppilaskirjoituksia, sekä yhteishaku, joka hiukan saattoi aiheuttaa stressiä, koska mulla ei ollut hajuakaan mitä haluan tehdä isona, ja lukion politiikkahan oli, että jos välivuoden joudut pitämään, niin elämäs on ohi, eikä susta tuu ikinä mitään. Eihän se oikeasti ollut niin, vaan välivuosi oli ihan hyvä juttu. Kesällä oli sitten ylioppilasjuhlat. Vuoden aikana tuli myös kärvisteltyä töissä, jotka ei ollut ihan niitä mun unelmaduuneja.

2013 was a year with a lot of different things. At the beginning of the year there were the matriculation exams, and the time to apply for further education, which was quite a stress, since I had no idea what I wanted to be when I grow up, and my school wasn't very supportive of gap years. Despites that, the gap year turned out to be a good thing. In the Summer I finally had the graduation party. During this year I spent some time in jobs that weren't really my dream jobs.

2014 oli isojen muutosten vuosi. Ensimmäisenä tuli leikkautettua otsatukka, joka oli kyllä yks parhaista päätöksiä ikinä, sillä oli se pitkänä roikkuva etutukka vaan niin kamala. Alkuvuoden tein töitä pyykinpesun parissa. Kesällä sain tietää, että pääsin ammattikorkeakouluun opiskelemaan liiketaloutta, ja elokuussa olikin sitten edessä muutto uudelle paikkakunnalle. Syksy menikin sitten totutellessa asumaan yksin sekä opiskelijatapahtumissa juostessa. Marraskuussa jouduttiin sanomaan rakkaalle koiralleni Jepelle hyvästit.

2014 was a year of big changes. First I decided to get my bangs cutted, and that was like the best decision ever, that's how much I hated the long, droopy fringe. At the beginning of the year I worked washing laundry. In the Summer I found out, that I was accepted to stydy business administration in an university of applied sciences. In the August it was time to move out to a new city to live on my own. The autumn went with learning to live on my owm and running in different student events. In November I had to say goodbye to my beloved dog Jeppe.

2015 vuoden alussa perheeseen toivotettiin tervetulleeksi karvainen prinsessa nimeltä Pyry. Keväällä värjäsin tukan taas pitkästä aikaa punaiseksi. Se väri sai kyllä haalistua aika äkkiä. Kesällä tuli käytyä Nizzassa, sekä pestyä taas vähän lisää pyykkiä. Muu vuosi meni sitten opiskelijaelämää vietellessä. 

2015. In January our family welcomed a hairy princess called Pyry as a part of the family. In the spring I dyed my hair red after being brunette for a few years. That colour faded quite quickly though. In the Summer a went to Nice for couple of days and washed some more laundry. Rest of the year I was just living the student life.

2016 oli matkustelun vuosi. Tänä vuonna tuli käytyä ensin keväällä Amsterdamissa, Birminghamissa ja Lontoossa. Kesällä tuli vierailtua Milanossa ja loppuvuodesta tuli vielä tehtyä pikainen visiitti Tallinnaan. Muuten vuosi oli hyvin edellisen kaltainen: kesällä olin töissä pesulassa ja muun vuoden opiskelin.

2016 was a year of travel. In the Spring I visited Amsterdam, Birmingham and London. In the Summer I went to Milan for a few days and at the end of the year I made a quick visit to Tallinn. Otherwise the year was pretty much like the previous one: working at the laundry in the Summer and studying for the rest of the year.

2017 oli vuosi jolloin aloitin blogin kirjoittamisen. Tähän vuoteen mahtui myös pari reissua ulkomaille: keväällä Tukholmaan ja joulukuussa Kööpenhaminaan. Opiskelut olivat jo loppusuoralla, eikä koulussa istumista ollut kuin parin ensimmäisen kuukauden aikana. Kesä meni työharjoittelussa toimistossa, ja syksyllä kirjoittelin opparia. Alkuperäinen tavoite oli valmistua vuoden loppuun mennessä, mutta se pääsi vähän venähtämään seuraavan vuoden puolelle. Tänä vuonna olin hiusvärin puolesta blondimpi kuin koskaan ennen.

2017 was the year when I started writing my blog. This year also contained a couple of trips abroad: to Stockholm in the Spring and to Copenhagen in December. I was pretty much done with my studies, I only had to sit at school for the couple of first months of the year. In the Summer I was interning at the office and in the Autumn I was writing my thesis. The original plan was to graduate by the end of the year, but it went a bit overdue. Hairwise I was blonder than I've ever been. 

Feeling creative

End of an era

Sain mun ensimmäisen puhelimen keväällä 2004. Se oli mummin vanha Nokia 5110. Ei todellakaan mitään uusinta mallia, sillä ei pystynyt muuta tekemään, kun soittamaan, tekstaamaan ja pelaamaan matopeliä, mutta silti se oli siistein juttu ikinä. Saadessani siinä oli tummansininen etukuori, mutta myöhemmin ostin siihen hopeanvärisen kuoren, jossa oli tribaalikuvio. Kellään mun kavereista ei ollu yhtä vanhanaikaista puhelinta, mutta ainakin mulla oli puhelin. Kaikilla ei ollut vielä tuohon aikaan kännykkää ollenkaan. Käyttääkö kukaan enää edes sanaa kännykkä? 

Muistaakseni 5110 ei ollut mulla käytössä kovin kauaa, ehkä puolisen vuotta korkeintaan, ennen kuin vaihdon iskän vanhaan Siemens A50:seen. Vähän edellistä uudempi malli, tähän sai jopa tilattua logoja ja soittoääniä, niitä mitä löytyi lehtimainoksista. Takakuoreenkin jossain vaiheessa liimasin sellaisen tarran, jossa vilkkui valo sillon kuin puhelin soi. Tähän puhelimeen oli useammat kuoret: Tummansiniset hopeisilla/harmailla yksityiskohdilla, kokonaan hopeiset, sekä vaaleansiniset. Kaikista näistä hienoista jutuista huolimatta, kaikista mun puhelimista tästä oon tykännyt vähiten. Pelit oli ihan tyhmiä ja näytön valokin oli ruman oranssi. 

En muista tarkkaa aikaa milloin vaihdoin seuraavaan, veikkaisin joskus vuoden 2005 aikana. Seuraavana vuorossa oli Nokia 3100. Tämäkin oli iskän vanha. Tää oli mun ensimmäinen värinäytöllinen puhelin. Tähänkin oli useammat kuoret, ainakin pinkit, siniset ja muistaakseni ehkä myös hopeiset. Tän puhelimen peleistä paras oli Bowling, muistan että täydet pisteet siinä sai helpoiten, kun siirsi palloa ensin kolme (tai kaksi, en oo ihan varma) askelta oikealle, ja sitten keskeltä painettiin niin nopeasti kuin pystyi, jotta voimakkuuden ja kierteen sai optimoitua. 

Keväällä 2007 oli aika siirtyä seuraavaan puhelimeen, Nokia 6101:seen. Iskältä tämäkin. Tässä simpukkapuhelimessa oli mulle uutena juttuna kamera. Kovin hyvähän se ei ollut, ja muistia oli niin vähän, ettei kuvia sinne edes montaa mahtunut. Eikä niitä saanut edes mitenkään siirrettyä koneelle, kun ei ollut usb:tä, eikä edes bluetoothia. Tähän ei saanut vaihdettua kuoria, joten tuunasin tylsää mustaa ulkonäköä liimaamalla muutamia strasseja kynsilakalla. Tää puhelin oli mulla kauan käytössä; koko yläasteen ja vielä lukion ensimmäisen vuodenkin. Lopussa sarana oli jo niin löystynyt, ettei se pysynyt edes kiinni enää, ja kaiutinkin hajosi jotenkin, puhelin oli kuin se olisi ollut äänettömällä koko ajan. 

Elokuussa 2011 elämääni tuli Nokia C6. Ostin sen ihan itse kesätyörahoilla. Tää oli mun ensimmäinen puhelin, mikä tuli mulle ihan uutena, tilasin sen Hobby Hallista. Kehitys edellisestä oli huima; oli kosketusnäyttö, netti, muistikorttipaikka, usb-liitäntä ja sivusta liukuva qwerty-näppäimistö. Toi näppäimistö oli ihan paras, vieläkin muistelen sitä lämmöllä. Tämä puhelin ei ollut edes kovin vanha, ennen kuin se alkoi tehdä kuolemaa. Näyttö meni ihan mustaksi ja puhelin jumiutui, jos liukunäppäimistön avasi. Onneksi sitä pystyi kuitenkin käyttämään ilman näppäimistökin; kosketusnäytöllä oli kyllä mahdollista kirjoittaa, vanhanaikaista numeronäppäimistöä käyttäen, joka oli kyllä jokseekin rasittavaa sen jälkeen kun oli jo tottunut qwertyyn. Tämä ja 6101 ovat olleet ainoita mun puhelimista, mitkä ovat oikeasti hajonneet edes osittain ennen eläkkeelle pääsyään. 

Keväällä 2013 oli aika toivottaa tervetulleeksi Nokia Lumia 620. Symbian vaihtui Windowsiin, mutta merkki pysyi edelleen samana. Tähän sai ladattua kaikkia kivoja sovelluksia, mm. Whatsapp ja feikki-Instagram. Parasta oli kuitenkin ehkä kuvien automaattinen tallentuminen OneDriveen, jossa ne kuvat ovat vieläkin. Itse puhelin oli valkoinen, mutta suojakuoria tähän kertyi melkoinen kokoelma: parit valkoiset, siniset, vaaleanpunaiset, tummanharmaat, sekä etukannellinen kotelo. Valkoisethan ei kauaa valkoisina pysynyt, ja kerran yritin jopa pestä niitä pesukoneessa. Ei ollut hyvä idea, varsinkin kun samassa koneellisessa oli uusia mustia vaatteita. 

Keväällä 2015 620:n 3,8:n tuuman näyttö alkoi tuntua pieneltä ja kameran laatu huonolta, joten kävin ostamassa Nokia Lumia 735:n. Tän ostin oranssilla takakannella, ihan vaan koska se oli ainoa väri joka oli tarjouksessa, mutta heti tilasin siihen kuitenkin valkoisen takakannen. Aika samanlainen kuin edeltäjänsäkin, erona ainoastaan koko ja kameran laatu. Sovellusvalikoimahan ei kovin hyvä Windowsilla ole, käytössä mulla oli lähinnä Whatsapp, Iltalehti, Sanakirja, Supersää ja bussilla matkustaessa Spotify. Kameran temppuilu aikoi loppu kohden hieman ärsyttää, sekä taka-, että etukamera tarkensi aina seinään, jos vain seinää oli yhtään näkyvissä. Ja kyseisellä puhelimellahan kameran tarkennusta ei voinut edes itse säätää, vaan näyttöä näpäyttämällä se otti heti kuvan. Lisäksi moniin kuviin ilmestyi pinkinhohtoinen reunus. 

Pientä hairahdusta lukuunottamatta oon siis ollut aina Nokiatyttö. Aina viime viikkoon asti. Olin miettiny puhelimen vaihtoa jo jonkin aikaa, sillä kehno sovellusvalikoima alkoi kyllästyttää, ja olin varmaan ainoa ei-eläkkeellä oleva henkilö, jolla oli käytössä Nokian puhelin. Androidin kanssa en tule toimeen, en sitten yhtään, joten ei ihan hirveästi vaihtoehtoja ollut. Mulla on ollut iPad jo nelisen vuotta, joten iOS on käyttöjärjestelmänä tullut tutuksi. Toki siihen iPadiin ei ole saanut uusia käyttöjärjestelmäpäivityksiä yli vuoteen, joten olen mm. missannut monet uudet emojit. Vähän se on muutenkin alkanut jo takkuilla, eikä sovelluksia voi olla yhtä aikaa auki useampia. 

Onnistuin hyödyntämään Gigantin Black Friday-tarjouksen, ja sain tilattua itselleni iPhone 7:n alennettuun hintaa. Alennuksesta huolimatta puhelimelle jäi hintaa melkein yhtä paljon, kuin kolmelle edelliselle puhelimelleni yhteensä. Olkoon se myös aikainen yhdistetty joulu- ja valmistujaislahja itselle (jos nyt edes joskus valmistun). Viikon ajan oon nyt sitä käyttänyt, ja täytyy kyllä myöntää, että alkuun teki parikin kertaa mieli vaihtaa vanhaan takaisin. Ensin ärsytti se, että Whatsapp-viestejä ei pysty siirtämään käyttöjärjestelmästä toiseen, sitten se, että Fonecta Caller ei hae kaikkien numerojen tietoja. Muina ärsyttävinä piirteinä voisi sanoa sen, että kameran suljinääntä ei saa erikseen asetuksista laitettua pois, eikä kuvat lataudu OneDriveen avaamatta sovellusta (tämä ei kyllä ollut mikään yllätys). Mutta kyllä uuteen puhelimeen on nyt jo alkanut tottua. Kivoina juttuina voisi sanoa, että kameran laatu on ihan kelpo, sovellus- ja emojivalikoimat ovat hyvät, ja sormenjälkitunnistautuminen on ihan paras. 

Joku aika sitten kun vielä puhelimen vaihtoa suunnittelin, pelkäsin että iPhone 7:aan vaihdettaessa tuntuisi, että menisi kehityksessä taaksepäin, kun luin että uusimmassa iPhonessa olisi langaton lataus, eikä siinä ole fyysistä kotinäppäintä, sekä jossain puhuttiin myös näytön herättämisestä kaksoisnäpäytyksellä. Nuo kaikki kolme ominaisuutta oli jo mun 735:ssa. Ei se pelko kuitenkaan käynyt toteen, monet muut ominaisuudet korvasivat nuo, enkä sitä langatonta latausta edes koskaan kokeillut. Tuntuu kuin olisin tullut kivikaudelta nykyaikaan, ja olisin itsekin kuin uusi ihminen.

P.S. Oisin halunnu tähän postaukseen yhteiskuvan kaikista mun puhelimista, mutta ainoa minkä onnistuin löytämään vanhimmista, oli se hiivatin Siemens.

Where I grew up