Just An Average Castle

Long Exposure

Long time no see. Viime aikoina työt ja kaikki pakolliset kotihommat on vieneet lähes kaiken ajan ja energian, niin eipä ole ihan hirveästi tullut blogia tai edes Instagramia päiviteltyä. Instaan oon alkuvuoden aikana päivittäny feediin kerran ja storiesiinkin ehkä kolmesti, näin hiljaista oo kai ollukaan ikinä. Vaikka tiesin jo etukäteen, että tammikuu tuli olemaan töissä kiireinen, olisi se silti melkoinen koettelemus. Toimistolla tuli oltua joka päivä normaalin työpäivän lisäksi vielä tunti tai pari siihen päälle. Sinänsähän ihan hyvä, että kertyy saldotunteja, niin voi sitten pitää vähän vapaatakin, kun varsinaisia lomapäiviä ei tältä lomavuodelta vielä kerry suurta määrää. Mutta silti pienempikin työmäärä olisi riittänyt. Varsinkin kun tuntu, ettei tammikuu edes loppunut 31. päivään, vaan että se jatkuu vieläkin. Nyt alkaa jo vähän näkyä valoa tunnelin päässä, ja tänään pääsin jopa siihen tilanteeseen, että kaikki lukemattomat ja käsittelyä odottavat sähköpostit on tän vuoden puolelta. Valoa näkyy ihan kirjaimellisestikin, päivät kun pitenee ja oon päässy lähteen töistäkin jo lähempänä viittä kun kuutta. Aamullakaan ei oo enää ihan pilkkopimeetä, ja tänään sainkin liukastella töihin vaaleanpunaisessa valossa, kun aurinko nousi siihen samaan aikaan. Lisääntyvä valohan tietää myös sitä, että saa uusia, parempia kuvia, joten ehkä tää blogikin saattaa tästä vielä herätä henkiin. 

Nää tämänkin postauksen kuvat on otettu jo joulukuun puolessa välissä, mutta kun en niitä heti kerinnyt käymään läpi, pääsi ne vähän unohtumaan. Lähdin kameran kanssa ulkoilemaan, kun Hämeen Linna oli yhden viikonlopun ajan valaistu violeteilla valoilla. Tiesin, että mun kamera ei pidä violetista väristä sitten yhtään, mutta enhän mä sitä tietenkään muistanut. Niistä linna-kuvista ei sitten tullut kyllä yhtään mitään, mutta samalla kävelyreissulla pysähdyin myös moottoritiesillalle leikkimään pitkällä valotusajalla. Näissä kuvissa on käytetty valotusaikana joko 1,3 tai 1,6 sekuntia. Ois voinut kyllä käyttää pidempääkin valotusaikaa, kuten tämän postauksen parissa kuvassa, jotka on otettu samalla sillalla. No ehkä sitten seuraavalla kerralla, jos ideat loppuu kesken, ja päädyn taas ottamaan samat kuvat uudelleen. Mutta just nyt en kuvaa kyllä yhtään mitään, vaan alan valmistautua nukkumaanmenoon ja seuraavaan työpäivään, jotta saatais tää loputon tammikuukin maaliin joskus.

💛⭐💛⭐💛

Sibelius-fantasia 2018

Viime lauantaina Hämeenlinnan torilla järjestettiin vuotuinen Sibelius-fantasia -esitys. Olin ekaa kertaa viime vuonna, ja tänä vuonna oli mentävä taas, kun lähistöllä satuin olemaan. Vuosi sitten olin muutaman kaverin kanssa, tänä vuonna menin ihan yksin. En edes kysynyt itselleni seuraa, koska olin niin väsynyt, että halusin esityksen jälkeen suoraan kotiin nukkumaan, ja kaverin kanssa olisi kuitenkin tullut mentyä johonkin yksille (tai kaksille). 

Saavuin paikalle noin varttia ennen esityksen alkua, ihmisiä oli paikalla jo paljon, mutta löysin paikan, josta näki eteen ihan hyvin. Kuitenkin juuri kun esitys alkoi, tuli eteeni seisomaan joku hiivatin amatsoni (ylimmän kuvan vasen laita), ja jouduin vaihtamaan paikkaa. Ja ihan hyvä niin, sillä uusi paikkani olikin parempi kuin edellinen. Yhdelläkään ihmisellä en nähnyt järjestelmäkameraa, mutta kännykällä kuvaajia oli paljon. Puhelinkameran automaattiasetukset ja kökköoptiikka ei vaan  yksinkertaisesti toimi kaikissa tilaisuuksissa, ja tämä tilaisuus oli yksi niistä. Onneksi otin järkkärin mukaan, sai ikuistettua kaikki hienot valot.

Tykkäsin tämän vuoden showsta ehkä vähän enemmän kuin viimevuotisesta. Klassinen musiikki ja kuorolaulu ei edelleenkään oo mun juttu, mutta sisältyi esitykseen muutakin, modernimpi musiikki ja valot oli ehkä ne mun suosikit. Finlandia-hymni oli ainoa kappale jonka tunnistin. Mutta suosittelen kyllä käymään, jos vain joku vuosi sattuu olemaan kaupungissa samaan aikaan, ja parastahan on, että tapahtumaan on vapaa pääsy.

Feeling creative